Järjestyksessään kolmannella julkaisullaan Det Vilde Kor on norjalainen Lumsk matkannut edellisiltä tuotoksiltaan tutun skandinaavishenkisen metallin merkeistä jälleenkin kokeellisemmille urille; siinä missä edellinen tuotos Troll edusti siihenastisesta yhtyeen tuotannosta selkeästi raskainta sekä tummasävyisintä puolta, sisältää Det Vilde Kor puolestaan merkittävästi kevyempää, herkempää, tunnelmoivampaa, huomattavasti rauhallisempaa sekä paikoin jopa hilpeämpääkin materiaalia, unohtamatta kuitenkaan jo entuudestaankin tuttuja, niin ikään progressiivisempia sovituksia sekä moderneja soitannallisia ratkaisuja. Verraten yllätyksellisen sekä jopa hämmentävänkin ensivaikutelman alati vain kokeilevammalla musiikillisella annillaan antaneen julkaisun tarkempi tutkiskelu paljastaa kyseen olevan teemalevystä, johon on innoittanut kotimaassaan aikoinaan ilmeisenkin tunnettu sekä vaikutuksellinen kirjailija ja novelisti Knut Hamsun (1859-1952), jonka samannimisestä runokokoelmasta on Lumskin uutukaisenkin nimi peräisin, kuten myös runoistaan poimittu ja koottu kaikki tällä julkaisulla hyödynnetyt laulujen sanat.
Yhtä kaikki modernimmasta länsimaalaisesta musiikista kyseen ollessa on myös tekninen puoli nykyaikana sekä tämän päivän mahdollisuuksilla ja osaamisella odotettavankin kunnossa Lumskin kaltaisella yhtyeellä; soitannallisella taikka laulannallisella puolella ei moitteen sijaa löydy, ja performointi itsessään on niin ikään kauttaaltaan tasapainoista, loppuun asti harkittua sekä ehdottoman ammattitaitoisen oloista. Valitettavasti vain kaikkea samaa mairittelevaa ei voine sanoa itse sisällöstä; teknisesti muutoin loisteliaasta suorituksesta huolimatta juurikin edellä mainitut yllätyksellisyys ja hämmentävyys muodostuvat ainakin allekirjoittaneen kohdalla nimenomaan materiaalin varsin rohkeista sekä räikeistäkin erilaisten musiikin sekä taiteen tyylien valinnoista kokonaisuuteen nähden.
Vaikka yhtäältä onkin täysin ymmärrettävää tällaisen runokokoelmaan pohjautuvan musiikillisen ilmaisun kuulostavan joka tapauksessa valtavirrasta merkittävästikin poikkeavalta, ja vaikka on toki aina enemmän kuin suotavaa olla uskalias ja harrastaa revoluutiota pelkän evoluution sijasta genreistäkin riippumatta, ei toisaalta voi tällä kertaa muuta kuin hiukan vaivaantuneena sekä ihmetellen äimistellä paikoin suorastaan käsittämätöntä kappaleiden mittaan haahuilua aina kevyen radiosoittorockin vivahteista perusiskelmän kaltaisen kautta klassistyyliseen/-pohjaiseen taidemusiikkiin sekä jopa esittävään teatterimusiikkiinkin dramatiikkaa sekä tilannekohtauksia myöten, etenkin jos sattuu olemaan aavistuksenkaan asennoituneempi, tottuneempi sekä ennen kaikkea suuntautuneempi yhtyeen aiempaan raskassoundisuuteen, jämäkkyyteenkin sekä suoraviivaisempaankin tuotantoon. Ajoittain levyn tarjoaman annin voisikin helposti mieltää sopivammaksi sekä varsin luontevaksikin osaksi nimenomaan jonkinlaista elävämpää kuvaa taikka teatteriesitystä, kuin tarkoitetuksi yksistään levyltä kuunneltavaksi kokemukseksi.
Toki kyseessä on ehdottoman omanlaisensa, erottuva sekä omalla tavallaan jopa mielenkiintoisiakin ratkaisuja sisältävä julkaisu, mutta muutoin kokonaisuuden ollessa lopulta näinkin hajanainen, harvemmissa paikoin sangen sekavakin sekä pidemmälti suorastaan tylsistyttävä, ja ainakin tällä taholla ajoittain jopa myötähäpeää sekä vaivaantumistakin aikaansaava, ei Lumskin viimeisintä kyllä aivan suoralta kädeltä uskalla suositella kuin harvoille, joskaan ei välttämättä edes valituille. Tiettykin kyseenomaisten levyllä käytettyjen runojen puuttuessa promon yhteydestä jäänee myös kokonaisvaltaisempi kokemus vajavaisemmaksi, mikä taasen osaltaan vaikuttanee tässä kirjoitettuun arvioon sekä analyysiin; varmasti kun tuotos ja sen ylipäätäinen tarkoitus avautuisivat paremmin sekä helpommin, jos tekstit olisivat edessä. Kaikesta huolimatta uusiin biiseihin tutustuminen mahdollisimman etukäteen lienee milteinpä itsekullekin erittäin suotavaa pelkän yhtyeen nimen sekä aiemmin kuullun materiaalin perusteella suoraan tilaukseen laittamisen sijasta. Ehkä tämä voi joillekin toimia suoraankin kuin junan vessa konsanaan, mutta ainakin tällä suunnalla mieleen tulee enimmäkseen riu’uksi pystypreerialta repäisty kaktus, joskin leppoisan kesäisissä sateenkaaren väreissä ja teatterirekvisiitaksi ammattiosaamisella kyhättynä. 6/10
Frostheim, 12.03.2007
|
